Tihar ja Nagarkot

Pitkään aikaan en oo blogia kirjotellu mutta korvaan sitten määrän laadulla. Tää on kaikkein pisin ja ennenkaikkea kuvarikkain kirjotus tähän asti. Nauttikaa! Tähän on käytetty paljon aikaa! (suuri osa odottelua että kuvat latautuu.)

Viimenen viikko on menny mukavasti harjottelussa ja Tihar juhlan merkeissä ja kahen yön pikalomalla Nagarkotin kylässä vuorilla. Harjottelussa ollaan vihdoin päästy asiaan ja pidettiin joka aamu Hannun kanssa sellasia vajaan puolen tunnin hartaus/opetustuokioita toinen nuoremmille ja toinen vanhemmille. Se oli mukavata, vaikka koululaisilla on vieläkin vähän hankaluuksia ymmärtää ainakin mun englantia ja samoin aina ei ihan koululaisten englantia ymmärrä, mutta varmasti jotain meni perille. Muuten Tiharia edeltävä nysäviikko oli urheiluviikko ja oli kaikenlaista skabailua shakista yleisurheiluun ja pienten leikkeihin.

Pienet lapset koulun pihassa skabailemassa. Isommat lähti urheilukentälle.

Thamelin Tihar vuosimallia 2014. Valoja ja meininkejä riitti.

Tihar juhla kesti 4 päivää eli keskiviikosta lauantaihin. (kai ilmeisesti) Siihen liittyy sitä että yhtenä iltana naiset kiersi ovelta ovelle laulelemassa, toisena iltana tytöt ja kolmantena pojat. Samoin eri päivät on pyhitetty eri eläimille, yks oli korpille toinen koiralle ja kolmas lehmälle ja siks koirilla ja lehmillä näkyy kukkaseppeleitä yms. Samoin jouluvalot on Tiharin juttu. Niitä on siis riittäny ja Thamel olikin aika hienon näkönen. Käytiin siellä torstaina kun Sailo sano että kannattaa mennä. (torstai oli ilmeisesti se isoin juhlapäivä) Sailokin oli siellä miehensä ja tyttärensä ja ilmeisesti joidenkin kavereidensa kanssa, mutta ei hengattu niiden kanssa. Sen sijaan seurana meillä oli Siirin (Diakin opiskelija kans. Asuu meidän kanssa) tuttuja joista toinen on entinen bb-tähti ja toinen tunsi mun yläasteen ja lukion kuvisopen. Maailma on pieni. Syötiin hyvin ja juotiin hyvin ja pidettiin hauskaa. Lopulta tultiin siinä ennen kahtatoista taksilla takasin. Täällä baarit pakkosuljetaan kuulemma poliisin toimesta viimestään yhen aikaan eli paljon tota pidempään ei voi olla ulkona.

Seuraavana aamuna eli perjantaina kuhan selvittiin sängystä ylös, soitti Sailo meille luottotaksinsa paikalle ja alotettiin poikien kanssa reilu kolmenkymmenen kilometrin eli puolentoistatunnin taksimatka Nagarkotiin joka sijaitsee Katmandun koillispuolella toiseks korkeimmalla Katmandun laaksoa ympäröivistä vuorista. Matkassa meitä siis oli meidän Diakkiporukan jätkät eli meitä oli neljä. Nagarkotissa ei ollu oikeen mitään muuta kun tosi upeita maisemia. Hotelleja siellä täällä ja hotellien alakerrassa ravintoloita/baareja. Tarkotus oli olla vaan yks yö siellä, mutta oli niin mukavan rauhallista ja kaunista että päätettiin olla kaks yötä. Ekana päivänä ei oikein vielä lähetty mihinkään, vähän tutkittiin ympäristöä, ja istuttiin porukalla iltaa. Illan kruunas 50m hotellilta pimeellä näkyneet Katmandun valot ja tähtitaivas linnunratoineen! (Uskomaton näky, sääli ettei oikein saa kuvia niistä. Menkää ite kattoon.)

Nagarkot. Meidän hotelli on toi lähin kerrostalo.

 

Tälläsellä kukkulalla me istuttiin nauttimassa oluesta ja auringonlaskusta. Tää oli ihan meidän hotellin vieressä

Kukkula oli tälläsen aukion vieressä missä oli katukoiralauma jota lapset heitteli kivillä ja koirat muutenkin tappeli keskenään. Myös aukiolla oli orkesteri joka soitti musiikkia ja tanssi. Ilmasta viihdettä!

Auringonlasku oli komea! Jollan kamera ei ihan vangitse yks yhteen mutta ajatus on tärkein.

Seuraavana aamuna Mikon kanssa alettiin reippailemaan. Hotellin viereisellä näköalakukkulalla paikallinen hyyppä kerto meille näköalatornista mihin sen sanojen mukaan oli kolmen kilometrin matka. Sano vaan et tota tietä tonnepäin. Noh. lähettiin kävelemään. Puolessa välissä kiipeiltiin tieltä vähän sivuun hienolle kalliolle mistä tuli ihan Suomi mieleen ja ihailtiin hetki maisemia ja kuvailtiin. Tunnin kävelyn jälkeen oltiin sitten kuitenkin näköalatornilla perillä. Nousua oli PALJON, varmasti useempi sata metriä, ja sen takia oltiinkin aika poikki ylhäällä. Tornilla oli kyltti jossa korkeudeks oli kerrottu 2100 ja risat. Torni oli aika hasardinolonen. Tikkaista puuttu alin kaks metriä ja sitten kun tikkaisiin apinoi ittensä niin koko ruosteinen hökötys heilu, mutta hyvin se kesti. Sieltä tornilta näky abaut 180 astetta lumihuippuja. Tai olis näkyny jos ei olis ollu pilviä. Nyt näky pilvien välistä vuoria jonkun verran. Uskomaton näky joka tapauksessa. Salakuunneltiin joidenkin mammojen saksanksankielistä opasta sen verran että kuulemma siellä näky ihan pikkasen Mount Everestin huippua eli nyt sekin on nähty! (vaikka ei oo mitään hajua et mikä niistä vuorista se oli, mut kuitenkin) Paluumatka oli helppo ja nopee koska alamäki ja sitten suihkuun ja uudestaan liikkeelle. 

Ihan reissun alussa oli tien vieressä tällänen nyppylä mihin piti mennä poseeraamaan.

Kalliota. Siellä ylhäällä on tie mistä tultiin. Toinen kuva on otettu tosta vesipulloilta.

Apina istuu kalliolla. Jos taustan vaihtais ni vois luulla olevansa Suomessa!

Näköalatorni. Huomaa puuttuva tikkaiden alaosa.

Tornista oli tällänen näkymä. Pilvien välissä pilkistelee vuoria ja jossain siellä se Everestkin on!

Kuvan keskellä näkyy meidän hotelli tossa kukkulalla. Taustalla vuoria. Tää on paluumatkan alkupuolelta tieltä otettu kuva.

Päädyttiin taas kulkemaan Mikon kanssa ja lähettiin ettimään jotain temppeliä alas toiselle puolelle vuorea sellasta tosi alkeellista tietä pitkin. Taas joitain kilometrejä tuli matkattua ja sitten kolmannet paikalliset räkättäen kerto meille että se temppeli on siellä ylhäällä mistä tultiinkin. Ei masentanu mieltä koska oli hieno kokemus päästä kulkemaan siellä maaseudulla missä paikalliset oikeesti elää. Maisemat oli henkeäsalpaavia. Kokeiltiin reissun alimmassa pisteessä kans paikallista jättikeinua joka oli pienen vuorenrinteessä olevan kukkulan päällä niin että oli sika hienot maisemat. Taas paikalliset nauro kun Mikon kanssa testailtiin mutta se oli kyllä hienoin keinukokemus ikinä! Jossain vaiheessa pelotti ehitäänkö takas turistimestoille ja sähkön pariin ennen pimeetä, kun aurinko alko laskeen ja taivas oli taas sika hienon värinen, mutta ehittiin hyvin niin että kun päästiin hotellihuoneeseen niin pimeni aika lailla heti.

Tällästä tietä tarvottiin tuolta ylhäältä asti. Tää ei oo vielä ees menomatkan puolessavälissä.

Vähän edellistä kuvaa alempaa otettu foto. Keskellä näkyvän kukkulan päällä on jättikeinu joka oli meidän kääntöpaikka.

Todisteita että keinuin. Paikalliset nauro meille molemmille, mutta oli siistiä! Ihan oikeessa yläkulmassa näkyy rakennus joka on pari sataa metriä meidän hotellilta. Matkaa siis oli ihan kunnolla.

Seuraavana aamuna lähettiin sitten takasin Lalitpuriin päin. Matkalla pysähdyttiin Bhaktapurin kaupungissa joka on Katmandun laakson vanhin kaupunki ja sijaitsee Nagarkotin ja Katmandun puolessavälissä. Siellä vanhassakaupungissa sitten joku pari tuntia pyörittiin hienoja temppeleitä kattomassa ja sitten takasin kotiin taksilla jälleen. Bhaktapurissa ei sinällään ollu mitään uutta. Samanlaisia temppeleitä on täällä Patanissakin mut tulipahan käytyä. Ihan komeita noi temppelit on, mutta niihin turtuu kun niitä on täällä aika lailla joka paikassa kuitenkin.

Temppeli nro. 1. +turisti

Temppelit nro. 2. & 3. +poliisit

Temppeli nro. 4. joka oli kaikkein isoin.

Käveli 50m turistialueelta ulos ni kadut näyttiki tältä. Pieni ero kenties?

Sellasia seikkailuja tällä kertaa. Huomenna alkaa kahen viikon intensiivikurssi paikallisella yliopistolla. Diakista tulee kymmenkunta maikkaa tänne mestoille ja varmasti saa tehä pitkää päivää. Mut tosi mielenkiintosia juttujaki on ohjelmassa. Perjantaina pääsee saunaan suurlähetystölle! Sitä oottaa kyl innolla. Blogittamisiin!