Pehmeä paluu arkeen

Enpäs ookkaan pitkään aikaan kirjottanu blogia. Oon monestakin lähteestä kuullu ihmettelyä et miten jaksan päivittää niin usein ja se on kyl yllättäny ittenikin! Nyt sit kuitenkin kun pääsitte sanomasta ni tuli tällänen viikon tauko! Toivottavasti kestitte mielenkiinto tallella.

Pokharan reissusta on nyt viikko, ja tänään oli ensimmäinen harkkapäivä Dashain jälkeen. (eilinen otettiin lomaa koska sunnuntai ja kirkko) Viikko Katmandussa on mennyt oikein mainiosti. Ollaan katseltu paikallisia nähtävyyksiä kuten eläintarhaa ja Patanin Durban Squarea joka on unescon maailmanperintökohde, mutta yllättävän tylsä paikka hypetykseen nähden. Ensimmäinen ripulikin on koettu ja sen takia jäi apinatemppeli välistä. (oikeelta nimeltään Swayambhunath, ymmärrätte varmaan miks siitä käytetään monkey temple nimitystä) Iiris ja Jasmin ei vielä siellä käyny eli pitänee niiden kanssa yrittää jossain vaiheessa matkata sinne, kyse kun on kuitenkin yhestä Katmandun kuuluisimmista nähtävyyksistä. Sailo on osottanu arvonsa viime päivinä kun eka hommas mulle ripuliin suolaliuosta, joka toimi kun unelma, ja on hoitanu muitakin kun pieni kuume-epidemia raivoaa meidän suomikommuunissa. Lähetysseuran harjottelijat kävi eilen tsekkailemassa meidän asuinpaikkaa ja Sailo niille vaan selitti että joo, mulla on paljon poikia ja tyttäriä (sons and daughters) tarkottaen siis meitä. Se on kyllä kunnon äitihahmo täällä!

Mutta alotetaanpa eläintarhasta, joka sijaitsee tossa suunnilleen kilometrin päässä Jawalakhelin (lausutaan suunnilleen tsalakhel) liikenneympyrässä. Jawalakhel on paikka josta lähtee bussit ja johon taksit ohjataan eka, koska osotteita täällä ei oo. Jawalakhelistä sitten voi taksin ohjeistaa et käänny tosta ja sit tosta jne. kotiovelle asti. Eläintarha oli aika pieni, mutta siellä oli paljon isoja eläimiä semi pienissä häkeissä. Ei onneks niin pienissä et olis hirveesti pahaa tehny, mutta Suomessa olis kyllä ties miltä eläinsuojeluviranomasilta tullu sanomista. Huippukohtina oli norsu jota pääs silittämään, (Norsunnahka tuntuu tosi oudolta!) sarvikuonot jotka oli isoja ja aidot suomalaiset huuhkajat jotka oli kyllä suomalaisia pöllöjä pienempiä. Virtahepokin siellä oli ja tiikeri, mutta tiikeri oli jossain viidakon perukoilla nukkumassa ja virtahevosta näky vaan selkä kun se oli vesialataassa hengailemassa. Paljon oli myös erilaisia lintuja kuten strutseja, emuja ja haikaroita sekä villinä eläintarhan keskellä olevassa lammessa eläviä pelikaaneja, sekä miljoona erilaista kanaa, korppikotkia ja papukaijoja. Oli myös kilpikonnia, pari käärmettä, marsuja, liskoja ja erilaisia kauriita, karhuja, vähän kaloja, erilaisia pikkukissoja eli oikeestaan ihan kaikkea. Ihan näkemisen arvonen paikka, vaikka sisäänpääsy oli täkäläisellä mittarilla tosi kallis, eli 500rs (n. 4€) Nepalin kansalaisille olis ollu 100rs, mut turisteilta otetaan rahat pois mikä on kyl ihan oikeinkin näillä hintatasoilla.

Tällänen odotti heti ekana kun meni sisään eläintarhaan. Sika iso! Sillä olis päässy ratsastaan mut ei haluttu.

Pääsi ihan viereen! Onneks oli rauhallinen yksilö.

Sarvikuonotkin oli tosi vaikuttava näky. Ne sentään oli kuitenkin häkissä toisin kun norsu.

Tätä enempää ei virtahepoa oikeestaan nähy. Tai no välillä sieraimet nousi pintaan että se hengittää, mut kuitenkin.

Golden templen kultaloistoa.

Durban squareja on täällä ainakin Katmandussa ja Patanissa. Tää Patanin missä käytiin on kuulemma hienompi. Käsittääkseni ne on vanhojen kuninkaanpalatsien ympärille syntyneitä temppeliaukioita, mutta ihan en oo varma. Täällä ainakin oli temppeleitä ja kuninkaanpalatsi, mikä oli aika köyhän näkönen. Hieman syrjässä oli kultainen temppeli eli Hiranya Varna Mahavihar. Taas varmaan ymmärrätte miks kaikki käyttää turistinimeä golden temple. Se oli aika vakuuttava koristeluineen ja hohtoneen. Patan on historiallisesti Nepalin taiteen keskus ja kaikenlaisia patsaita ja muuta tämmöstä on paljon joka paikassa. Historiafriikeille Patanin durban square olis varmasti ihan paratiisi, mut ite en jaksa Nepalin historiaan niin paljon perehtyä et olisin hirveen innoissaan. Durban squaren koko ympäristö on täynnä kaikenlaisia historiallisia temppeleitä ja muita rakennuksia ja siellä ei saa ees kävellä lähellä ellei oo ostanu 500rs maksavaa lippua, joka onneks on voimassa meidän lähtöön asti. Eli kerran piti maksaa ja nyt pääse kulkemaan. Toki kun yritettiin sellasesta isosta vähän kauempana olevasta jättiläiskaupasta tulla sitä kautta kotiin, piti kiertää kun ei ollu lippuja mukana. Ärsyttävää kun yks kaupunginosa on maksullinen!

Durban square oli tällästä. Samanlaisia temppeleitä paljon.

Edellinen kuva on otettu tosta keskeltä temppelin portailta.

Oikeella oleva iso mötikkä on (kai) vanha kuninkaanpalatsi. Ei oo kovin vakuuttava.

Kultanen temppeli. Siistejä patsaita!

Kultasen temppelin seinä oli koristeltu täyteen tälläsiä pieniä veistoksia. Upeita!

Tänään alko harkka ja ei oikein päästy tekemään mitään. Saatiin sentään sovittua että huomisesta eteenpäin pidetään Hannun kanssa aamuhartauksia (devotion) mä ensin kolme tällä viikolla ja Hannu kolme ens viikolla. Vähän kun riparilla olis, jee! Täällä alkaa myös urheiluviikot. Kuulemma on esim. koulun sisäistä shakkiturnausta missä päästään leikkiin tuomaria, pöytätennistä sun muuta. Saadaan tekemistä! Sovittiin että sunnuntaina (vapaapäivänä! Kelatkaa mikä motivaatio!) mennään lasten kanssa pelaamaan futsalia. Lapsilla ei tietenkään oo varaa maksaa kenttää, mutta me Handen kanssa rikkaina länsimaalaisina laitetaan lompakko hyötykäyttöön ja maksetaan. Kuulemma hinta on 1200rs tunnilta, et ei tunnu missään, vajaa 5€ per naama sellanen katettu kunnon futsaltekonurmi, mikä näyttää täällä olevan ihan väärässä paikassa, kun on niin hyväkyntonen. Mut pääsee pelaan futsalia! Pallon potkimista on ollu ikävä. Sulkkista ollaan pelattu nyt melkeen päivittäin, mikä on ihan kivaa, mut ei oo futiksen voittanutta. Täällä hajottaa kun ei saa futismatseja katottua koska kaikki tulee keskellä yötä Nepalin aikaa ja nettiki on niin huono et vaikka olis hereillä ni streamit ei toimi. Mut pitää vaan sit suunnitella Ranskanmatkaa kesälle 2016. Luotto Suomeen on kova!