Vetisiä terveisiä Nepalista

Hejssan alla pojkar och flickor!

Nepalissa on ollu monellakin tavalla vetiset oltavat viime päivinä. Sykloni hudhud, joka on aiheuttanu ilmeisesti paljonkin tuhoa Intiassa saapu Nepaliinkin ja täällä Katmandussa oli aikamoiset vesisateet ja ukkoset pari päivää sitten kesken parhaan lomakauden ja auringon. Parin ekan viikon jälkeenhän täällä on paistanu aurinko aika lailla koko ajan ja tauotta, ja näin monsuunin loppumisen jälkeen sateet on yleensä harvinaisia, mut nyt saatiin kunnon myräkkä. Täällä se oli lähinnä virkistävä: pöly laskeutu ja saasteet huuhtoutu pois ja ukkoset oli kivoja, mutta vuorilla trekkausreiteillä mihin mekin toivottavasti päästään vielä oli jälki tuhoisampaa. Kuulemma Suomessakin on ollu uutisissa tarinat. Yli 100 trekkaajaa kateissa ja useempi kymmenen kuollu lumivyöryissä, kylmässä ja ties missä. Lukematon määrä varmasti paikallisia vuorilla asuvia on kuollu! Niistä kun ei mitään kirjaa oikeen pidetä niinkun ei pidetä Nepalilaisista trekkaajistakaan. Luvut on siis mun käsittääkseni vaan ulkomaalaiset. Vetää aika hiljaseks ja aika paljon vakavammalla asenteella lähtee vuorille trekkailemaan jos sinne ylipäätään päästetään ihmisiä. (En yhtään tiedä mitä tästä seuraa vai seuraako mitään) Ainakin sääennusteita tulee seurattua varmasti tarkkaan ennen kun lähtee mihinkään. Muistakaa ihmiset Nepalia! Tää maa ei tarvis näitä luonnonkatastrofeja yhtään! Turismi on niin tärkee elinkeino ja tärkee juttu että harmittaa Nepalin puolesta. Vielä enemmän tietty kuolleiden ja niiden läheisten.

Samaan aikaan meillä on ollu toisenlaisia vetisiä ongelmia: minä ja toveri Aki ollaan kärsitty täällä jonkinlaisesta bakteerista joka on saanu meissä aikaan ripulointia, kuumetta ja paljon muuta kurjaa oloa. Käytiin turistisairaalassa hakemassa antibiootteja ja niillä ollaan saatu nyt tauti kuriin ja olo on jo aika hyvä! Sariaala makso ihan sikana. Yhen lääkärilläkäynnin loppulasku oli 9000rs eli abaut 75€. Toki toi paikka on varmaan Katmandun kallein sairaala. Paikallisten sairaalassa olis saanu hoitoa varmaan parilla eurolla, mutta koska Diak on maksanu meille vakuutuksen, haluttiin parasta hoitoa mitä täällä saa. Täytettiin netissä korvaushakemukset ja seuraavana päivänä tuli sähköposti vakuutusyhtiöltä että maksetaan parin päivän sisällä tilille. Helppoa kun heinänteko! Pari päivää oli ihan hirveitä, mutta lääkkeet toimi nopeesti. Kannatti siis mennä lääkäriin! Sailo on kans ollu oma itsensä eli kaikkiosaava ja kaikessa auttava äiti. Tuonu meille ruokaa sänkyyn ja lähti viemään meitä sairaalaan taksilla. Se on kyl tosi hyvä että on tällänen natiivi tukihenkilö täällä! Nytkin annettiin sille vähän rahaa ni se kävi ostamassa perunoita ja kanaa ja tekee meille safkaa!

Parantumisen deadlinenä on sunnuntaille kello 12 sovittu futsalin pelailu koulun poikien kanssa. En anna minkään pienten häiriöiden kuten kuumeen tai ripulin tai lihaskipujen tai kramppien häiritä oikeesti tärkeitä asioita kuten pallon potkmista! Vakavasti ottaen tällä hetkellä pahimmat ongelmat on antibioottien aiheuttama väsymys ja vatsan sekoilu (joka ei tunnu yhtään missään enää, kun miettii mitä se oli), että ei pitäis mitään hätää olla. Tänään on vika tabletti syötävänä joten kyllä tää tästä. Ens viikolla on sit kolme päivää vaan harkkaa koska torstai ja perjantai on tihar-juhlaa jollon kuulemma kannattaa mennä keskustaan missä on suunnilleen vuoden isoimmat bileet. Valoja ja värejä ja ihmisiä miljoonasti kuulemma. Tiharin jälkeen alkaakin sitten kahen viikon mittanen intensiivikurssi paikallisessa yliopistossa mihin tulee opettajia Suomesta Nepalista ja Thaimaasta (?) ja opiskelijoita Suomesta ja Nepalista. Ilmeisesti jakaannutaan ryhmiin jota aina johtaa opettaja ja jalkaannutaan eri paikkoihin Katmandussa ja tehään jonkinlaiset miniprojektit jolla parannetaan maailmaa. Vähän on vielä sekavaa että mitä tuleman pitää, mutta niin täällä on aina ja kaikkialla. Kyllä se selviää sit. Mielenkiintosta varmasti.

Viime päivät on siis menny sängyssä ja vessassa. Onneks on paljon leffoja ja tv-sarjoja mukana mitä voi katella. Kuvia ette siis saa hähhähhää. Fiilis kuitenkin on positiivinen koska pahin on todellaki ohitettu ja kohta pääsee taas normaaliin elämäntahtiin.