Pokharan elämyksiä!

Nyt on palattu Pokharan turistimestoilta Lalitpurin ja Katmandun saasteisiin ja arkeen. Vaikka täällä on asunu vaan reilu kaks viikkoa, on olo vähän kun kotiin olis tullu. Tuttu ja turvallinen arki jatkuu taas. Toki lomaa on sunnuntaihin asti, mutta kuitenkin tuttu kotoisa asuinpaikka hotellin jälkeen.

Pokharan huippukohdat oli ehdottomasti auringonnousu Sarangkot-vuorella ja rafting eli koskenlasku. Molemmat menee kokemieni elämysten listalle tosi lähelle kärkeä! Koskenlaskusta ei oo sattuneista syistä kuvia, (vesi ja kamera ei sovi yhteen) mutta auringonnoususta on. Mun kännykän kameralla ei oikein onnistunu mutta onneks sitä varten on tovereita mukana ja Mikko lainas kuviaan mullekkin. Näköalapaikalla oli miljoona kiinalaista ja toinen miljoona muun maalasia. Onneks mentiin ajoissa ni saatiin hyvät paikat ja nähtiin tähtitaivas, mikä oli kans todella upea! Maisemat oli uskomattomia, ja ei kuvat todellakaan tee oikeutta aidolle näylle, mutta ideaa vähän saa että millasta oli:

Aamulla oli kans hienon näköstä kun vuorenrinteet oli täynnä pieniä valoja!

Tossa pilvien alla on Pokharan kaupunki. Sieltä ei olis nähy mitään.

Sieltä se aurinko pilkistää!

Tollanen pallo se oli. Ihan kun elokuvissa!

Turisteja ja vuoria. Kuvassa on yks yli 8000m korkee huippu joka on toinen vasemmalta, eli ton vasemmanreunimmaisesta vuoresta lähtevän harjanteen puolvälissä missä varjo tekee tollasen piikin. Se ei oo toi terävä keskellä, sillä se on vaan vähän alle 7000m turistinimeltään fishtail mountain, koska se näyttää kalan selkäevältä. Pikkusen hämää perspektiivit vuorien korkeuksia!

Sarangkotiin lähettiin 4:30 ja tultiin takasin joskus 7 aikaan. Nukuttiin pari tuntia, mentiin aamupalalle ja lähettiin raftaamaan. Joki johon mentiin on toi vikassa kuvassa näkyvä joki. Oltiin vaan ylempänä joessa eli vasemmalla. Se on nimeltään Seti ja koskireitti on nimeltään Upper Seti. Meidän reissu tolle joelle oli tän kauden ensimmäinen jota meidän koskenlaskulafka paddle nepal järkkäs tänä syksynä sadekauden jälkeen, mikä tarkotti että vesi oli niin korkeella kun se vaan voi olla niin että on turvallista turisteja päästää! Meno oli tosi huimaa, jos ei ihan Jyrävää menty alas ni Kiutaköngäs melkein! Saatiin hyvät turvallisuusohjeet ja varusteet ja meillä oli mukana kolme kajakki-pelastajaa, mutta niitä ei tarvittu koska kaikki pysy veneessä. Kajakilla koskenlasku näytti ihan sika hauskalta, mutta myös vaikeelta. Todella ketterästi ne kyllä siellä koskessa meni just niinkun halus! Meillä veneessä oli neljä meitä suomalaisia, kolme opasta, ja pari kiinalaista turistia joista toinen ei osannu uida ja oli ihan paniikissa ja toinen oli muuten vaan töhö, mutta naureskeltiin niille sitten niinkun meidän oppaatkin. Oli törkeen kivaa silti! Jännitti, mutta silleen koko ajan oli turvallinen olo koska oppaat oli tosi osaavan ja ammattimaisen olosia! Varusteina meillä oli mela, pelastusliivit, joissa oli sellanen niskasuojus ja kypärä. Mitään suojapukuja ei tarvittu, koska vesi oli mukavan lämpöstä. Litimärkiä oltiin ekan minuutin jälkeen kun kokonaisuudessaan oltiin joessa vajaa tunti.

Ite koskenlaskuhan toimi silleen että istuttiin ison kumiveneen reunojen päällä jalat veneen sisällä sellasten kumijuttujen alla niin ettei tipu. Siitä sitten aina tahdissa melottiin eteen tai taaksepäin kun käsky kävi (kiinalaiset ei pysyny ollenkaan tahdissa ni se häiritsi vähän. Eikä ne tienny et kumpi on eteenpäin ja kumpi taaksepäin) Välillä opas huusi että get down! mikä tarkotti sitä että piti mennä polviasentoon veneen sisään pahimpia pomppuja varten ettei ainakaan pudota. Oppaat toki koko ajan istu reunalla ja melo että pysyttiin reitillä. Reitillä oli useempi iso koski ja oikeestaan koko ajan oli sellasta ihan pientä koskenpoikasta, mut välillä pääs kuitenkin vähän levähtään.

Koskenlaskua pitää kyllä joskus mennä uusikskin koettaan!

Viimesenä päivänä Pokharassa vuokrattiin Mikon kanssa fillarit hintaan 300rp päivä eli reilu 2€. Ei jaksettu oikeen polkea kun ehkä vajaa 10km koska oli ihan törkeen kuuma, mutta käytiin Gupteswor Mahadev -luolassa mistä on yks kuva Facebookissa. Luolasta näki Devi's fall, nimisen vesiputouksen alhaaltapäin, niin ei sitten jaksettu mennä kattoon sitä enää ylhäältä. Luolassa oli turvallisuus- ja suojelujutut vähän eri mallilla kun Suomessa ja aika vapaasti sai kiipeillä seinillä. Oli jossain jotain narujakin, mut nekin oli sellasia että siinä sai olla tosi varovainen ettei tipu veteen. Tunneli mitä pitkin ite luolaan mentiin oli ehkä 150cm korkee ja metrin levee ja liikennettä oli kahteen suuntaan, et ei ahtaanpaikankammosille! Ite luola oli korkee, kapee joen kovertama railo kalliossa, mut oli upee!

Bussimatka takasin Katmanduun kesti 7h ja matkalla pysähdyttiin joen rannassa. Koko matka on tosi upeita maisemia, mutta bussista ei oikein saa kuvia. Jokia, vuoria, laaksoja, kyliä, eläimiä, kaikkea! Täällä riittää nähtävää missä vaan!

Koko vuori ei mahtunu kuvaan. Ei ees läheskään puolet