Sulkapalloa ja lomaa!

Morjensta morjensta!

Elämä Nepalissa etenee. Homma alkaa tuntua jo arjelta, että kai tänne on asetuttu nyt. Käytiin pelaamassa sulkapalloa läheisellä kentällä Mikon kanssa. Pelaaminen teki todella hyvää koska täällä ei kävelyn lisäks minkäänlaista liikuntaa oo tullu harrastettua. Ei olla ihan selvillä vielä että kuuluisko siitä kentästä maksaa vai ei. Pojat oli eilen käyny pelaamassa joidenkin paikallisten kanssa (ja hävinny surkeesti) ja nyt mentiin sitten Mikon kaa kahestaan. Päästivät kentälle kyllä mut sit ku lähettiin ni kyseli että ollaanko clubin jäseniä. Sanottiin että ei ja ne oli vaan että aha. Mut ei se hirveesti voi maksaa ja sijaitsee tossa vieressä ni uudestaankin olis kyllä tarkotus mennä pelaamaan joka tapauksessa.

Harkassa paikan rehtori on nyt kuukauden matkalla kotonaan Intiassa ja paikan pastori jonka pitäis keksii meille tekemistä sanoo vaan aamulla et en mä kyl tiiä yhtään mitä te voisitte tehä ja nauraa päälle. Ollaan sit menty alakertaan kyseleen opettajilta ja ollaan valvottu kokeita. Lapset on kovia huijjaamaan. Hirvee supina päällä jos vähänkin antaa siimaa, mut kyllä se jo tosi hyvin lopussa suju. Lunttaamisesta ite ajattelen et jos teet sen tarpeeks hyvin niin siitä vaan ja paikallisilla opettajilla näkyy olevan vähän sama asenne. Koeviikko ja koulu loppu tänään ja nyt alkaa sitte virallisesti Dashai-lomat ja seuraava koulupäivä on 12.10. Sillon olis paikallisessa kansainvälisessä kirkossa ehtoollispäivä (se on vaan kerran kuussa) joten kattoo kumpi vie voiton; harkka vai ehtoollinen. Käytiin siellä siis viime sunnuntaina Mikon ja Hannun ja lähetysseuran harjottelijoiden kanssa, ja oli ihan jännää. Laulettiin paljon ja semi pitkä saarna ja siinä se sit melkein olikin. Mut oli kyl ihan toimiva kokonaisuus vaikkei ihan luterilaista messukaavaa seurannukkaan.

Lomilla lähetään tosiaan Pokharaan. Huomenna meidän iki-oma pikkubussi ja pikkubussikuski (pun intented) tulee hakemaan meidät tosta ihan läheltä kello 6:00 aamulla, eli herätys tulee olemaan aikanen. Onneks täällä muutenkin on meillä kaikilla unirytmi menny silleen et vapaapäivinäki ollaan herätty kaheksan-yheksän aikaan eli herätys ei oo niin paha. Matkaa on noin 200km eli se kestää kuulemma 6-7h et ollaan sit keskipäivän aikaan perillä. Matkaa varten ostettiin keksejä ja sipsejä ja muuta pientä et selvitään koko matka koska kuulemma tien varren ravintolat on sellasia ripulipesiä ulkomaalaisille että onneaan ei kannata koettaa. Pokhara sit taas on turistikaupunki et siellä kaikki on puhdasta ja hyvää. (paitsi kadut, paikallisten kodit, puistot, ojat, joet, ja ylipäätään kaikki on yleistä kaatopaikkaa ja täynnä roskia, mut ravintoloiden keittiöt on Nepalin stantardeilla suunnilleen jees) Ollaan siellä kuus päivää, ja vielä ei tiedetä että missä siellä asutaan. Kuulemma sieltä saa ihan hyvin majotuksen tolleen lennosta. Toivottavasti meitä ei oo huijattu, muuten nukutaan veneen alla. (Pokhara on järven rannalla, siistii nähä taas vettä pitkästä aikaa)

Jännä ajatella että seuraavan kerran Kistlandiin mennään vasta reilun viikon päästä, mut hyvää tekee päästä pois Katmandun ilmansaasteista. Kelinkin Pokharassa pitäis säätiedotusten mukaan olla tosi jees, että pääsee oikeesti nauttimaan lomasta. Seuraava raportti seuraakin sitten sieltä jos vaan wifi löytyy jostain. Täällä meidän himassahan wifi sen lisäks että on äärettömän hidas, (eilen illalla mittasin et 0,2mb/0,2mb teille nörteille tiedoks) katkee se aina välillä operaattorin päästä ja yhteys palaa sitten joskus. Hirveesti ei mitään siis latailla tai videoita netistä katella, mut siihenkin on tottunu.  Kuvia ei nyt tähän tuu, koska en jaksa alkaa tappeleen tän wifin kaa, kuvien lisääminen on hidasta ja vaivalloista ja huomen on aikanen herätys. (9h 20min herätykseen ja pakatakin pitäis)

Elinpiiri laajenee...!

Morjensta Suomi ja muutkin maat missä kukin tätä lukee. Parina viime päivänä ollaan harrastettu hieman maaseutumatkailua Katmandun laakson eteläosassa ja vähän seikkailtiin kai laakson ulkopuolellekkin! Paikat on ollu jänniä ja erikoisia. Ihan eri maailma aukee heti kun astuu kaupungista ulos. Elukoita on paljon täällä kaupungissakin, varsinkin koiria ja jokunen lehmä ja kana näkyy siellä täällä, mutta landemmalla koiria on suunnilleen joka toinen metri, samoin vuohia, ja kana- ja ankkalaumoja kans näkyy koko ajan. Ihan kun eläintarhassa olis! (Tossa olis oikeekin eläintarha abaut kilometrin päässä meidän kämpästä, missä olis esim. norsuja ja tiikereitä, mut ei olla viel ehitty käymään, mutta tarkotus olis kyl mennä!) Elämä on hyvin erilaista! Selittäminen on vaikeeta, mutta vaikutuksen kyllä tekee.

Näköalapaikalta maisemia. Tällästä täällä on.

Bungamatin temppeli.

Mutta mennäkseni asiaan eilen harkan jälkeen lähettiin taksilla tohon viiden kilsan päähän (1200 rupiaa neljän hengen taksi edes takas niin että kuski ootteli, neuvo ja kierrätti paluumatkalla pari extrapaikkaa.) Eka kiivettiin pienelle nyppylälle, joka täällä on oikeesti tosi pieni ja joka oli aikalailla varmaan Suomen isoimpien tunturien kokonen, ja kateltiin maisemia, sit suunnattiin Bungamatin kylään jossa oli hieno temppeli jota ihmeteltiin samoin kuin pienen kylän elämänmenoa. Kaduilla oli roskakasojen sijaan esim. kuollu kissa ja koira ja paikalliset lapset yritti tappaa jotain hiirieläintä heittämällä pallolla. Elämän raakuus näkyy täällä ihan eri tavalla kun Suomessa missä kaikki paha lakastaan heti piiloon out of sight, out of mind -meiningillä. Mutta temppeli oli upea ja maisemat myös. Sitten lähettiin kieroreittiä takasin kotiLalitpuriin ja matkalla oli Kohkanan kylä jossa oli pienempi temppeli metässä ja kylässä hienoa kylänraittia ja paikallista elämää. Samaa kamaa kun Bungamatissa, mutta kuitenkin niin erilaista! Meidän koulussa työskentelevä Andrew kehu Nepalia siitä että joka kylä on erilainen ja se on kyllä ainakin tähän asti ollu ihan totta!

Bungamatissa oleva normi katu. Eläimiä, roskia ja ihan mitä vaan.

Kokhanan katua. Valo loistaa risukasaankin!

Kokhanalaisia natiiveja nauttimassa maisemista. Peltoa riitti, ja niiden takana vuoria. Oli siistiä päästä kaupungista pois ja nähä oikeesti paljon vihreetä!

Jonotusta uhraukseen. Jengiä riittää ja tässä on vaan ihan tosi pieni osa jonosta.

Tänään sitten oltiin vapaapäivän kunniaks ahkeria ja lähettiin kymmenen aikaan kohti Dakshinkalin temppeliä, missä pojjaat halus nähä kuinka elukoita uhrataan! Matkaa oli 22km ja tällä kertaa taksireissu mallia sinne, siellä opastettu kierros ja takaisin makso 1800 rupiaa eli vajaa 4€ per naamari. Ei siis paha. Ajomatka kuitenkin kesti tunnin verran molempiin suuntiin, koska tiet on tosi huonossa kunnossa samoin kun taksien jousitukset. Temppelilläkin oltiin aika pitkään. Täällä Nepalissa on just alkanu Dashai-juhla joka kestää parisen viikkoa ja sen takia temppelissä oli PALJON ihmisiä. Parkkipaikalta käveltiin jonkun matkaan sellasta kojukujaa ja sitten laskeuduttiin pitkät portaat temppelille. Jonot uhrauspaikalle oli useita satoja metrejä ja ei näyttäny oikeen etenevän. Sovussa jengi silti jonotti. Me päästiin jonojen ohi koska ei uhrattu mitään vaan mentiin vaan turistiparvelle pällistelemään. Uhreina oli useimmilla rahaa, hedelmiä ja muuta random kamaa, mutta monilla oli myös eläviä kanoja ja vuohia joilta sitten vedeltiin päät poikki julkisesti ja veret roiskittiin hindujumalille. Ei ollu hirveen kaunista katottavaa, mutta kokemuksena hyvä. Itelle jotenkin koko temppelikuoppa oli aika ahdistava paikka, ja olo oli vähän epämukava koko ajan, mutta muut kai tykkäs.

Ite pääkallonpaikka. Tuolla ne otti uhrit vastaan ja nirhas eläimet.

Temppelikuopasta jatkettiin ylös ja sit ylös ja sit ylös sellasta metsäportaikkoa pitkin toiselle pienelle temppelille mistä oli ihan sika hienot maisemat. Siellä ei uhrattu mitään, vaan paikalliset vaan kumarteli. Väkeekään ei ollu paljoa koska sinne kävely oli sen verran vaivalloinen. Maisemat oli sen mestan suurin anti.

Ylätemppelin maisemia. Komiata, komiata.

Paluumatkalla aateltiin päästä takasin länsimaiseen kulttuuriin ja mentiin tossa Jawalakhelissä eli ihan tossa hoodeilla olevaan meksikolaiseen ravintolaan nimeltä Lazy Gringo. Siellä sai oikeeta ruokaa missä oli kunnolla lihaa ja juustoa (!) niin teki hyvää. Täällä ruoka on yleensä tosi kevyttä ni teki hyvää saada taas epäterveellistä, raskasta ruokaa. Oli hyvää!

Huomenna on taas vapaapäivä ja jos saan jengiä mukaan niin ollaan aamulla menossa kirkkoon. Kymmeneltä on tossa parin kilsan päästä englanninkielinen seurakunta missä on jumis jota lähetysseuran ihmiset kehu ja olis kiva käydä siellä. Sit onkin kaks päivää harkkaa ja sitte Pokhara kutsuu. Paljon hyvää siis tulossa! Kattellaan kattellaan!

Kuvista sen verran että kuvia on paljon, kaikkea ei vaan saa mahutettua tänne. Yritän laittaa mielenkiintosimmat, mutta valinnat on tosi vaikeita! Varastoa siis riittää. Samoin mulla on paha tapa ottaa paljon avoimia maisemakuvia, mutta oikeesti kadut on kapeita ja karuja, mutta niiden keskeltä löytää sitten helmiä!

Elämä etenee!

Pari ekaa kappaletta on nyt jo pari päivää vanhoja, mutta ehkä se ei teitä haittaa!

Jälleen kerran Kistlandin koulu toimii bloginkirjoituspaikkana. Tällä kertaa täällä on kokeet menossa ja koevalvonnassa on hyvää aikaa kirjotella muistiin. Kokeet kestää kaikilla kolme tuntia ja kysymyksiä on kai yleensä reilu 20, mutta niihin riittää yhen lauseen vastaukset. Luokat on sekotettu eli tässä luokassa missä istun valvomassa on monelta eri luokalta oppilaita tekemässä monen eri aineen kokeita. Meininki on kun Suomessa lukiossa: erilliset konseptit joissa pitää olla koulun leima ja mustekynällä kirjotetaan vastaukset. Lyijykynää ei saa käyttää. Loistava kehitysidea Suomeen: Konseptit pistetään nitojalla kiinni toisiinsa, niin niistä saa sellasen kivan vihkosen. Paljon kätevämpää kun niiden sisäkkäin laittelu! Jos ymmärsin oikein, niin etuajassa saa lähteä, mutta sitten saa huonommat arvostelut. Taululla ainakin on et 1:30h 50 marks, 2:15h 75 marks jne aina kolmeen tuntiin ja 100 marks asti. Heviä on meininki. Vessakäynnit listataan listaan lähtö- ja tuloaikoineen kuin ylppäreissä konsanaan. Täällä on myös koeviikko niinkun Suomen lukiossa: Joka päivä yhen aineen kokeet ja sit loppupäivä vapaata. Eli tällä viikolla sit koulua on aina vaan yheksästä kahteentoista, kun yleensä on yheksästä neljään. Kokeet on siis aika tasan samalla tavalla järkätty kun meilläkin.

Tässä on keskiverto luokkahuone. Kuva otettu selkä kiinni seinässä. Tässä luokassa on myös koulun uusimmat pulpetit. Ovesta näkyy opettajanhuoneeseen.

Juteltiin äsken käytävällä Andrewn kanssa joka on Kistlandia ylläpitävän järjestön joku koordinaattori. Andrew matkustelee aina ympäri Nepalia ja tuli nyt takasin jostain maakunnista. Luvattiin mennä sen kaa kahvittelemaan illalla ja tutustumaan. Andrewn maine oli kiiriny meille Suomeen asti että kannattaa tutustua, joten innolla katotaan. Vaikuttaa oikein mukavalta tyypiltä. Suositteli Himalaja-maisemalentoja, joita lähtee tosta Katmandun lentokentältä. Sellasella näkee kuulemma Everestit ja kaikki eikä oo hirveen kallista, joten sitä vois kokeilla. Noille maalaislentokentille ei varmaan uskalla lentää, mut tollanen olis varmaan aika jees.

Ja nyt alkaa sitten nykypäivän osuus.

Ollaan nyt päätetty et ens viikon keskiviikkona lähetään Pokharaan joka on Nepalin toisiks suurin kaupunki ja turistikeskus. Siellä voi tehä kaikkee: Benjihyppyä, raftingia eli koskenlaskua kumiveneellä, paraglidingii jota ainakin aion testaa ja tietenkin kaikkii trekkejä. Aiotaan olla siellä vajaa viikko vaan hengailemassa ja nauttimassa vuoristomaisemista, ja sit joskus myöhemmin syksyllä mennä uudestaan sinne trekkaamaan eli vaeltaan et päästään kunnol vuoristoon. Pokhara on ollu aikalailla kaikkien suosituslistan kärjessä et odotan innolla mitä siitä seuraa!

Tällänen tuktuk (semmonen kolmipyöränen moottoririksa, mikä lie) tuli vastaan pari päivää sitten. Ei kai tässä muuta kun et aamen.

Tänään käytiin sellasessa Suomi-piirissä mikä oli tällä kertaa lähetysseuran työntekijöiden kotona. Siellä laulettiin suomalaisia virsiä, syötiin suomalaista ruokaa ja puhuttiin tasauksesta sekä tietty rukoiltiin. Oli tosi mukava ilta ja aion mennä kyl uudestaankin! Tavattiin siellä pari lähetysseuran harjottelijaa jotka ilmeisesti asuu tässä ihan vieressä, ja vaiheltiin niiden kanssa numeroita. Ne on kans just tullu maahan ja on joulukuun puoleenväliin asti et niiden kaa toivottavasti keksitään kaikkee kivaa.

Mut eipä tässä, hommat etenee ja Nepal on kyllä ehdottomasti näkemisen arvonen, hieno maa. Tykkään kyllä! Kommentoikaa ja kysykää!

Näihin maisemiin ei kyllästy!

Seikkailuja ja momoja.

Tälläsiä kasoja tulee kadulla vastaan vähän väliä.

Hellou ja namaste arvoisat lukijat kotosuomessa tai muualla maailmassa. Viikko on tullu täyten ja huomenna pitäis kolmen päivän vapaiden jälkeen suunnatta takasin harjoitteluun. Ollaan nyt parina päivänä seikkailtu ympäriinsä täällä Katmandussa ja Patanissa eli Lalitpurissa jossa siis on meidän kotipaikka ja harkkapaikka. Katmandu ja Lalitpur on siis ihan täysin yhtä isoa kaupunkia mutta välissä menee joki joka niitä virallisesti rajaa. Patan ja Lalitpur taas on eri nimityksiä samalle kaupungille. Katmandun keskustaan tästä on muutama kilometri, joku puolentoista tunnin kävelymatka. Ollaan löydetty paljon kapeita katuja, kojuja joista saa mitä vaan halvalla varsinkin jos osaa tinkiä, futsalkenttää, erilaisia ravintoloita, paljon epävirallisia kaatopaikkoja ja ilmansaasteita. Täällä liikkuminen on ihan mukavaa, muuten, mutta ilma on aika hengityskelvotonta. En enää yhtään ihmettele miks Aasialaiset tykkää pitää hengityssuojaimia! Itekki ostettiin sellaset heti tokana päivänä, mut ollaan opittu et tuubihuivi naamalla toimii yhtä hyvin. (Kiitti Diak niistä!)

Tänään käveltiin tota Ring roadia, eli katmandun kehätietä. (näkyy esim. google mapsilla oikein kivasti, tekee ympyrän koko laakson ympäri) ja ilma oli sitä luokkaa että piti pitää arskat silmillä ettei mee pölyä silmiin ja huivi naamalla että voi hengittää. Onneks ilmanlaatu paranee paljon kuhan siirtyy isoimman liikenteen seasta pois. Ei se kyllä hyvä oo missään, mut siihen on jo tottunu. Nähtävää täällä riittää senkun lähtee seikkailemaan ainakin vielä. Tosi laidasta laitaan kaikkee löytyy ja elintasoerot on aika valtavat. Tänään käveltiin tota isoo tietä, jonka jälkeen käännyttiin sivukaduille missä oli sellaset valtavat kojumarkkinat mistä sai vaatteita ja kenkiä ja kaikenlaista krääsää. Ero tursistialuueeseen Thameliin oli sika iso siinä et oli paljon halvempaa ja tyhjempää ja ei mitään turistihörhelöö. Mielenkiintosia paikkoja molemmat!

Ring Roadia. Menee tossa vasemmalla alhaalla siis. Ilmansaasteet leijuu ilmassa ihanasti.

Tänään tehtiin emännän Sailon johdolla paikallista safkaa eli momoja. Momot on sellasia taikinanyyttejä jossa on sisällä jotain kanaa, sipulia, perunamuusia, kasviksia tai oikeestaan mitä vaan! Niiden tekeminen oli aika hauskaa, mutta aika vaikeeta. Sailo oli tehny taikinan ja täytteet meille valmiiks, mutta päästiin tekemään taikinasta sellasia ohuita minipitsapohjia johon sitten laitettiin täytettä ja taitettiin kahtia ja rypytettiin sellaseks puolikuun malliseks nyytiks. Sen jälkeen koko homma höyrytetään ja hyvää (ja halpaa!) ruokaa on valmiina. Opeteltiin tekemään niitä ja luultiin olevamme jo ihan hyviä, mut sit paikalle ilmesty sellanen joku nuori mies joka alko vääntään niin täydellisiä momoja niin nopeesti (ja viel yhellä kädellä) et todettiin, että treenaamista riittää. Mut samalta ne kaikki maistuu vaikkei näyttäis niin kauniilta! Ehkä vois kotosuomessa sitten joskus pitää momoillan!

Siinä niitä nyt on! Edessä dippikastiketta!

Ruoka täällä nyt näin muuten ei oo pahanhintasta. Tossa lähellä on sellanen ravintola josta saa kotiinkuljetuksella jollain reilulla eurolla tosi ison safkan jo. Nälkää ei tarvi nähä.
Mut en nyt ehkä enempää jaarittele, kuvat puhukoon puolestaan, niitä tänään vähän enemmän. Kuvia saa täyskokoseks ku klikkaa oikeella ja valitsee näytä kuva. Kommentoikaa ja kyselkää! Tää on ainakin toistaseks ihan kivaa tää blogiin kirjottelu.

Parina päivänä on nyt satanu ja se tekee kaduista mutavelliä. Koko ajan joutuu hyppimään lätäköiden yli tai muuten käyttään mielikuvitustaan et miten selvii eteenpäin.

Liikennettä on paljon.

Harjoittelua harjoittelua

Kirjottelen blogia nyt harkkapaikassa eli Kistlandin koulussa. Kouluun kuuluu kaksi rakennusta, itse koulupuoli ja pienempien lasten puoli jossa on nursery schoolia (eli vähän kun päiväkoti) ja esikoulua ja ensimmäinen luokka. Luokkatasoja on kai yhdeksänteen luokkaan asti ja luokissa on yleensä vajaa kymmenen oppilasta kuitenkin niin että nuorempia on enemmän, ekalla luokalla taitaa olla melkein 20. Vikalla oli 5. Ilmeisesti mä tuun olemaan enemmän näiden vanhempien lasten kanssa, mutta kyllä noita pienempiäkin näkee. Vanhimmat on vähän kun riparilaisia, eli silleen tutuilla vesillä ollaan. Ollaan tänään käyty esittäytymässä luokille ja kertomassa ittestämme ja Suomesta. Osa lapsista ujostelee vielä aika paljon eikä uskalla kysellä ja joidenkin englannintaitokin on aika heikkoa niin että ymmärryksessä on ongelmia. Keskiluokat on ehkä niitä helpoimpia kun ne on vielä silleen lapsekkaasti innoissaan kaikesta, mut osaa jo englantia enemmän. Vanhimmat on liian teinejä et niitä kiinnostais ja nuorimmat ei hirveesti ymmärrä. Jotkut opetteli aivan liekeissä puhumaan suomea ja osa tahto muuttaakkin jo Suomeen. Hyvää propagandaa siis levitetään.

Lapset leikkii koulun pihalla. Piha on tollanen betonitaso, mutta paljon ne tekemistä siinä keksii.

Toinen asia mitä ollaan täällä Hannun kanssa tehty on sellaset hartauspohjat aina kuukaudeks kerrallaan. En oo ihan varma et miten toi homma toimii, mut joka aamu alkaa sillä et lapset laitetaan jonoihin ottaan intistä tuttu ojennus, ja sit huudellaan käsiä ylös ja sivuille ja asentoo ja lepoo. Joo, nuorimmat on jotain neljä vee. Sit lauletaan kansallislaulu ja lyhyt rukous kans siinä samassa ja infotaan jos on jotain infottavaa. Sen jälkeen on hartaus jossa on jotain oppilaita ja niihin piti teemoja miettiä. Sinällään vaikee ku ei oikein oo mitään hajuu et mitä ja keille ne on, mut jotain saatiin kasaan. Nyt Hannu on sijaistamassa jotain opettajaa tollasella luokalla missä mä kävin jo kertoo Suomesta ni sillä ei oo siellä oikein mitään kerrottavaa enää, muahahahahaa.

Koulua täällä on yleensä sunnuntaista perjantaihin, eli ainoastaan lauantai on vapaa. Sillon kun on täälläpäin kirkkopäivä. Ei oo mitään hajua että miks, mutta lauantaina täällä mennään kirkkoon. Sunnuntaina täällä alkaa kokeet, joita on sitten yks päivässä koko ens viikon. Sen takia huominen on lukulomaa, ja mekun saatiin sunnuntaikin vapaaks niin kahen harkkapäivän jälkeen on hyvä pitää kolme vapaapäivää ettei ihan liian rankaks mee. Koulupäivät kestää yheksästä neljään, meidän työaika yheksästä kolmeen, mutta se joustaa lopusta. Eilen lähettiin puol kolmelta menee ja joskus todennäkösesti ollaan neljään asti.

Koulussa saa 50 rupiaa maksavan lounaan joka oli eilen nuudelia ja tänään jotain naan-leipää ilmeisesti kai. Ei olla ihan varmoja, mutta ihan hyvää se oli. Ruoka on siis tosi yksinkertasta, mutta kyllä sillä elää. Mitään vatsavaivoja ei oo tullu, kai tässä vihdoin hyötyy sitten siitä että ei oo jaksanu kotona olla aina ruuanlaitossa kovin hygieninen ni vatsa kestää. Ollaan kokkailtu ite kanaa ja riisiä ja heitetty siihen maissia ja herneitä päälle. Samanlaista opiskelijamättöä siis kun Suomessakin. Ollaan käyty korealaisessa ja kiinalaisessa ravintolassa toistaseks, paikallisiin katukeittiöihin ei olla uskallettu.

Vessoja täällä on kahdenlaisia. On reikä lattiassa mallisia ja sitten kunnon länsimaalaisia pönttövessoja. Ensin hirvitti kun tultiin majapaikkaan ja meille esiteltiin reikä lattiassa –vessaa joka siellä on, mutta onneks yläkerrassa on oikee wc niin pääsee kakallekkin. Täällä koululla on lapsille pari reikää lattiassa tollasessa peltihäkkyrässä, mutta täällä toimiston puolella on kunnon vessakin. Vessapaperiahan täällä ei oikein kai paikalliset käytä, ni vessapaperi on huonoa ja kallista, mutta kyllä sillä kolme kuukautta takalistonsa pyyhkii. (aina päätyy näihin kakkajuttuihin, toisaalta kun Facebookissa niin pyydettiin ni ei oo mun vika)

Oon tosi huonosti ottanu kuvia, mut tässä on bonuksena aito suomalainen sauna keskellä Nepalia. Oli hyvät löylyt.