Chitwanin kautta takaisin arkeen.

Hejssan alla!

Intensiivikurssin lopettelun jälkeen lähdettiin heti lauantai-aamuna kuudelta Mikon Sannan ja Siirin kanssa kohti bussiasemaa ja sieltä kohti Chitwanin luonnonpuistoa. Bussiasemalla seuraan liittyi vanhat tutut Siirin tutut Lotta ja Annika joten meitä oli kuuden hengen jengi reissussa. Matkan meille oli neuvotellut Lotan ja Annikan paikallinen kaveri jota Ramiksi kutsutaan ja hyvän hinnan oli saanu. 7000 rupiaa eli osapuilleen vähän alle 60€ bussimatkat edestakasin, kaksi yötä hotellissa. Kaikki ruuat sekä ohjelmaa aamusta iltaan. Ruuat oli hyviä. Muille tarjoiltiin Nepalilaista Dal Bhati mössöä jota täällä saa joka paikassa. Siinä on riisiä ja jotain linssikastiketta ja paistettuja kasviksia. Ihan hyvää mutta kyllästyttää kun sitä saa joka paikassa, mutta onneks täällä länsimaisille oli oma menu eli meille tarjoiltiin pastaa, hampurilaisia yms. hyvää.

Bussimatka kesti kuutisen tuntia ja saavuttiin hotellillemme, joka oli heti todella kotoisan olonen. Puutarhapihaa, puita, riippukeinuja yms. Kyllä kelpas auringossa lämmitellä. Oltiin kilometrin verran alempana kun Katmandussa joten oli myös tosi lämmin. Ihan kun olis jossain Espanjassa ollu! Meri vaan puuttu. Meillä oli pieniä vaikeuksia huoneen kanssa sillä eka huone joka saatiin haisi niin paljon homeelta ettei siellä voinu olla, mutta illalla ennen nukkumaanmenoa saatiin vaihettua huone jossa ei enää ollu niin hirveitä aromeita.

Hotellin parvekkeelta kuvaa pihasta. Vhreyttä! Katmandun jälkeen oli tosi mukava nähä kasveja!

Ekana iltana ohjelmassa oli ensimmäisenä auringonlaskuretki läheisen joen rantaan. Matkaa oli ehkä puol kilsaa ja sitä varten piti olla opas mukana. Joki oli hienon näkönen ja heti siinä vastarannalla nähtiin ekat krokotiilit ja kauempana sarvikuonokin. Ite auringonlasku ei ollu niin ihmeellinen. Paikalliset mainosti sitä sillä että tosi hienoa kun ei näy vuoria mihin aurinko laskee vaan metsää, mutta meille se ei niin hieno elämys ollu. Valuttiin sitten takasin hotellille ja kohta lähettiinkin viettään iltaa kulttuuritanssien parissa. Siellä oli joka ilta paikallisen Tharu-kansan perinnetanssiesityksiä. (Täällä Nepalissa tosiaan on miljoona eri kansaa joista jokasella on omat perinteet ja tää oli nyt tätä metsäkansaa) En olis ikinä uskonu viihtyväni tanssishowssa, mutta sekin ihme tapahtu. Tansseja oli keppitappelutanssista tanssivaan riikinkukkoon ja kaikkee siltä väliltä. Täällä myös näkee eron länsimaiseen kulttuuriin. Tärkeintä ei oo että liikkeet menee just oikein ja samaan aikaan vaan tärkeintä on fiilis.

Auringonlaskua. Joen toisella puolella on viidakko.

Paikallisten keppitanssi. Juostiin ympyrää rumpalien ympärillä ja hakattiin kepeillä tahtia. Myös naiset esitti vastaavan, mut niillä oli kaks pientä keppiä yhen ison sijaan.

Illalla hotellilla olikin sitten Nepalilaisilla turisteilla grillibileet pihalla. Nuotiolla paistoivat kanaa ja ämyreistä soi Nepalilainen jumputus ja siinä ne tanssi ja joi ja piti hauskaa. Tarjosivat meillekkin kanaa ja oli muuten hyvää! Hyvä savunmaku muutenkin hyvin maustetussa tuoreessa kanassa. Nam! Kovin pitkään ei kuitenkaan iltaa voitu viettää sillä aamulla odotti 6:30 herätys.

Aamulla vedettiin aamupalat ja lähettiin ennen kaheksaa rekan lavalla ajelemaan kohti joenrantaa. Joella meitä odotti paikalliset kanootit joilla lähettiin valumaan jokea alas. Joen vesi oli tosi kirkasta ja luonto kaunista. Krokotiilejä ja lintujakin taas nähtiin. Yhessä kohassa molemmissa reunassa jokea oli kroko vaanimassa ni siitä keskeltä sitten mentiin ehkä kolmen metrin päästä kummastakin. Onneks oli niin kiire ottaa kuvia ettei ehtiny pelkäämään. Ehkä noin tunnin jokiajelun jälkeen rantauduttiin ja käytiin kattomassa hallituksen norsuja jotka kuulemma viedään joka päivä viidakkoon laitumelle koska ne tarvii sata kiloa heinää per päivä per naama. Niitä kun oli kymmenkunta niin tarvittaisiin aika monta dalittia (alakastilaista) keräämään heinää ette sais ne ruokittua. Mutta hyvä näin! Sen jälkeen oli pieni metsäkävely missä ei oikein ollu muuta kun isoja punasia ötököitä. (Sellasia mitä Timon ja Pumba söis!)

Tälläsillä sitä mentiin. Paikalliset pysy uskomattoman hyvin seisaalteen kyydissä sauvomassa.

Joella oli tosi rauhallista.

Tollasia siellä on.

Hallituksen norsuja. Aitoja ei oo mutta ne on kahleissa. Kymmenkunta niitä tuolla oli omissa katoksissaan.

Metsä oli täynnä näitä.

Sen jälkeen oli vartin tauko ja mentiin taas joenrantaan missä odotti elefanttipesu. Paikalliset toi koulutettuja norsujaan rantaan ja siellä sitten sellasessa polvisyvysessä vedessä turisteja otettiin norsun selkään jonka jälkeen elefantti kärsällään suihkutti vettä päälle. Oli hieno elämys ja kun hintakin oli huimat 100 rupiaa eli alle euron niin oli kyllä hintasa väärti. Seuraavaksi seuraakin kuvallinen ohje miten suoritaa elefanttisuihku. Virerailevana tähtenä Mikko:

1. Etsi istuva norsu ja kiipeä kaverin kanssa selkään.

2. Odota että norsun omistaja käskee norsun seisomaan ja koeta olla putoamatta kyydistä.

3. Nauti norsun suihkuttamasta vedestä.

4. Poseeraa kameralle.

5. Älä jää norsun alle kun se kaatuu päästääkseen ihmiset alas. 6. Kiitä taputtamalla harvahiuksista päätä.

Ennen lounasta oli siis jo koettu huimasti ja lounaan jälkeen olikin pari tuntia lepoaikaa kuumimman ajan yli. Iltapäivällä kolmen aikaan lähettiinkin sitten elefanttisafarille. Viidakon reunassa oli rakennettu kunnon lastauslaiturit joista pääsi koreihin elefanttien selässä ja sitten lähti varmaan kahenkymmenen norsun letka viidakkoon. Heti alussa bongattiin sarvikuono, mutta sitten meidän edellä menevässä norsussa olleet kiinalaiset tai japanilaiset tai jotkut aasialaiset mölyäjät alko pitään koko ajan niin hirveetä meteliä että elukat katos. Norsun kyydissä oleminen oli kyllä elämys mutta en ehkä kyllä uudestaan menis ainakaan noin turistisafarille. Metsä oli täynnä norsuja joilla oli turisteja selässä. Lopussa meidän kuski onneks lähti omille poluilleen niin sitten yhtäkkiä alkokin ympärillä olemaan sikana apinoita ja peuroja!

Sarvikuono turistien piirittämänä.

Välillä mentiin joen yli. Turisteja oli paljon.

Lastauslaiturit. "Viimeinen kuulutus norsusafarille aa yy kahdeksan seitsemän kolme. Safari lähtee portilta kolme"

Hotellilla oli sitten vapaa ilta ja istuttiin siellä rauhassa ja nautittiin. Toki taas piti mennä ajoissa nukkumaan sillä aamupala oli klo 8. ja ennen yheksää lähettiinkin jo kohti bussiasemaa ja Katmandua. Kokonaisuudessa Chitwan oli kyllä todellakin käymisen arvonen paikka! Suurta osaa norsuistakin kohdeltiin ihan asiallisesti vaikka oli vähän muuta kuullu, mutta kyllä sitä norsunhakkaamistakin näki mikä oli vähän sääli. Norsuja Chitwanissa näky kaduilla varmaan enemmän kun autoja eli niitä ainakin tuli nähtyä vaikka sarvikuonoja näkykin vaan kaks ja tiikereitäkään ei yhtään. Kaupunki oli mukavan pieni ja rauhallinen Katmanduun verrattuna eli nautittiin.

Tänään sitten oli paluu arkeen ja harkkaan. Koulun rehtori on tullu Intianmatkaltaan takasin eli saatiin tänään pidettyä sellanen pikanen ohjauskeskustelukin! Jee! Laskettiin myös päiviä ja harkka loppuu ilmeisesti jo ens viikon perjantaina jonka jälkeen


on kolme viikkoa lomaa. Osa meistä on lähössä Intiaan, mutta mua se ei oikein nappaa niin joku vajaan viikon trekki on varmaan suunnitelmissa. Katotaan miten käy.

Kiitos kun jaksoit lukea ja oikein mukavaa päivää Sinulle Arvon Lukija. :)