Intensiivikursseilua.

St. Xavier's College. Täällä on päivät menny. Kun porteista astuu sisään on ihan eri maailmassa koska kaikki on siistiä.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pienemmäksi bloginkirjoitusinto näköjään pienenee. Edelliset vajaa pari viikkoa on mennyt St. Xavier's Collegessa intensiivikurssilla jonka järkkääjinä on isäntäkoulun lisäks DIAK ja joku verkostojuttu. Teemana on ollu rights and responsibilities ja sustainable development eli oikeudet ja velvollisuudet sekä kestävä kehitys. Meillä on ollut tasan yksi vapaapäivä: viime lauantai ja muuten ollaankin oltu joko koululla kuuntelemassa luentoja tai jalkautuneina kuuteen eri sosiaalialan pisteeseen kenttätyöhön toteuttamaan pieniä projektintynkiä. On ollut hauskaa varsinkin kun on päässyt tutustumaan Nepalilaisiin opiskelijoihin. Toinen iso juttu on ollu se että koska luennot ja kaikki työskentely on ollu englanniks on se taito saanu paljon harjotusta. Pitäny pitää pientä esitelmäntynkääkin lontoonkielellä. Nepalilaisillahan on koko koulu käyty englanniks eli niille se ei oo ongelma.

Jostain syystä  blogger kääntää tän väärinpäin. Saatiin tälläset laukut mistä näkee järkkääjäorganisaatiot ja muut infot. Saatiin myös yhteensopivat paidat mitä piti käyttää kenttäpäivinä.

St. Xavier's College (SXC) on yliopisto jossa on ilmeisesti reilu 2000 opiskelijaa melkein kaikilla mahdollisilla aloilla. Meidän intensiivikurssilla on ollut mukana me 10 suomalaista opiskelijaa sekä sosiaalialan opiskelijoita Collegesta ja sairaanhoitajaopiskelijoita Lalitpur Nursing Campusilta (LNC) joka on saman järjestön ylläpitämä yliopisto. Yhteensä opiskelijoita on messissä joku abaut 70 eli reilu 10 per ryhmä. Meidän ryhmässä on kaksi suomalaista: minä ja Mikko, yksi sairaanhoitajaopiskelija LNC:stä ja loput on sosiaalialan opiskelijoita SXC:stä. Meillä on ollut hyvä ryhmä ja tässä hiljalleen kun on tutustunut heihin, niin meillä on tällä viikolla ollut tosi hauskaa yhdessä. Läpänheiton lisäksi mut ja Mikko vietiin pari kertaa syömään paikallista tulista varrasruokaa joka oli todella hyvää vaikka meitä pelotti että saadaanko joku ripuli kun oli aika epäilyttävä ruokapaikka, mutta terveenä pysyttiin ja aiotaan mennä vielä uudestaankin syömään samaa ruokaa.

Esimerkki tosi kiinnostavien luentojen otsikoista. Ymmärrätkö? Mä en. Myös Diakin dioja oli kiva nähä. Vähän oli jo ikävä.

Kurssilla on opettajia Nepalista, Suomesta ja Vietnamista. Suomesta tuli 11 opettajaa eri ammattikorkeakouluista, Vietnamista on kai suunnilleen 6 opettajaa ja 1 opiskelija. Ryhmissä on aina kaksi opettajaa je heidän hellässä huomassa meidän ryhmä teki projektinsa St. Xavier's Social Service Centerissä (SXSSC) Joo. Täällä kaikella on lyhennennimi, ja niitä myös käytetään. Mutta SXSSC on yliopiston kanssa saman lafkan ylläpitämä orpokoti jossa on 62 eri ikästä poikaa joista muutama on pyörätuolissa ja muutamalta puuttuu jalka tai käsi. Lapset oli todella ilosia ja innokkaita. Oli tosi hienoa kattoa miten pyörätuoli-ihmiset ja rammat on täysillä ryhmässä mukana ja niitä autetaan kun ne sitä tarvii ja kaikki tapahtuu luonnollisesti niin että kaikki on ilosia.

SXSSC lasten asuinhuone. Ruuhkaa on.

Projektin tavotteena oli jättää jotain kestävää kehitystä ryhmälle osoitettuun paikkaan. Työtä vaikeutti se, että päiviä oli varattu vierailulle vain kolme joista ensimmäinen oli varattu vain tutustumista varten. Sitten oli viikonloppu ja sitten kaksi päivää putkeen jotka oli varattu ite ohjelman pitämistä varten. Meidän paikka oli siitä huono että lapset on päivät koulussa, joten meillä oli kumpanakin päivänä vain noin tunti aikaa lasten kanssa ennen pimeää, eli mitään hirveen ihmeellistä ei ehtiny toteuttaa.

Ekana päivänä ajateltiin kohottaa paikan yhteishenkeä ja laitettiin kaikki lapset dippaamaan käden maaliin ja sen jälkeen laittamaan kädenjäljen paperille. Sen lisäksi jaettiin kaikille lapsille piirrustusvälineet ja laitettiin pystyyn piirrustus-, puhtaus- ja käsialakilpailut. (täällä hyvä käsiala on TOSI tärkeetä jostain syystä. 6v lapsilla on parempi käsiala kun mulla) Sanottiin heipat ja lähettiin kotiin. Seuraavana päivänä mentiin hyvissä ajoin mestoille ja laitettiin kädenjäljet naruun ja ripustettiin sellasen yhteistilan seinälle niin että kaikkien kädenjälki näkyy siellä. Sen lisäks tuomaroitiin käsialat ja piirrustukset. Piirrustukset oli tosi hienoja ja oli tosi vaikee päättää voittajaa. Päätettiin sitten laittaa niitäkin seinälle. Tuomaroitiin puhtauskilpailu eli Nepalilaiset tsekkas joka lapselta esim. hiukset, kynnenaluset, vaatteet yms. ja palkitsi puhtaimman. Tarkoitus olisi että puhtauskilpailusta tulisi viikottainen tai kuukausittainen juttu niin että lapset sais syyn parantaa hygieniaansa. Sitten näytettiin motivaatiovideoita Youtubesta. Nick Vujicic jos on tuttu niin sitä näytettiin. Jos ei oo tuttu ni kannattaa Youtubesta: kova jätkä. Sitten siitä oli pieni purku Nepaliksi ja sitten oli loppuseremonioiden aika. Palkittiin voittajat ja jaettiin kaikille lapsille sukat josta ne oli tosi ilosia: talvi on tulossa ja suurin osa ei omistanu yksiäkään sukkia joten nyt pysyy varpaat heilläkin lämpiminä. Palkittiin voittajat ja tarjottiin kääretorttua ja sanottiin heihei. Paljoa ei tehty mutta lapsille varmasti merkkas paljon. Sen lisäks meillä oli tosi hauskaa ryhmän kanssa!

Täällä on ollu suurin osa luennoista. Suomalaisittain varattiin itelle vakiopaikat takarivistä.

Huomenna on intensiivikurssin viimenen päivä ja loppuseremoniat joihin on tulossa paikalle esim. Nepalin ulkoministeri ja kuulemma on tosi virallista settiä tulossa. Kaiken kaikkiaan on ollu mun mielestä tosi onnistunu kurssi ja oon tosi ilonen että meillä kävi niin hyvä tuuri että päästiin osallistumaan. Näitä on ollu kai 4-5 vuoden välein eli ei kovin usein. Puhetta on ollu että jos pidettäin ryhmän kanssa vielä huomenillalla loppubileet mut katotaan saadaanko aikaseks. Lauantaina lähetään kaheks yöks Chitwanin luonnonpuistoon joka on Etelä-Nepalin viidakoissa. Siellä olis tarkotus ratsastaa norsulla ja bongata tiikereitä ja sarvikuonoja. Wish me luck!