Elinpiiri laajenee...!

Morjensta Suomi ja muutkin maat missä kukin tätä lukee. Parina viime päivänä ollaan harrastettu hieman maaseutumatkailua Katmandun laakson eteläosassa ja vähän seikkailtiin kai laakson ulkopuolellekkin! Paikat on ollu jänniä ja erikoisia. Ihan eri maailma aukee heti kun astuu kaupungista ulos. Elukoita on paljon täällä kaupungissakin, varsinkin koiria ja jokunen lehmä ja kana näkyy siellä täällä, mutta landemmalla koiria on suunnilleen joka toinen metri, samoin vuohia, ja kana- ja ankkalaumoja kans näkyy koko ajan. Ihan kun eläintarhassa olis! (Tossa olis oikeekin eläintarha abaut kilometrin päässä meidän kämpästä, missä olis esim. norsuja ja tiikereitä, mut ei olla viel ehitty käymään, mutta tarkotus olis kyl mennä!) Elämä on hyvin erilaista! Selittäminen on vaikeeta, mutta vaikutuksen kyllä tekee.

Näköalapaikalta maisemia. Tällästä täällä on.

Bungamatin temppeli.

Mutta mennäkseni asiaan eilen harkan jälkeen lähettiin taksilla tohon viiden kilsan päähän (1200 rupiaa neljän hengen taksi edes takas niin että kuski ootteli, neuvo ja kierrätti paluumatkalla pari extrapaikkaa.) Eka kiivettiin pienelle nyppylälle, joka täällä on oikeesti tosi pieni ja joka oli aikalailla varmaan Suomen isoimpien tunturien kokonen, ja kateltiin maisemia, sit suunnattiin Bungamatin kylään jossa oli hieno temppeli jota ihmeteltiin samoin kuin pienen kylän elämänmenoa. Kaduilla oli roskakasojen sijaan esim. kuollu kissa ja koira ja paikalliset lapset yritti tappaa jotain hiirieläintä heittämällä pallolla. Elämän raakuus näkyy täällä ihan eri tavalla kun Suomessa missä kaikki paha lakastaan heti piiloon out of sight, out of mind -meiningillä. Mutta temppeli oli upea ja maisemat myös. Sitten lähettiin kieroreittiä takasin kotiLalitpuriin ja matkalla oli Kohkanan kylä jossa oli pienempi temppeli metässä ja kylässä hienoa kylänraittia ja paikallista elämää. Samaa kamaa kun Bungamatissa, mutta kuitenkin niin erilaista! Meidän koulussa työskentelevä Andrew kehu Nepalia siitä että joka kylä on erilainen ja se on kyllä ainakin tähän asti ollu ihan totta!

Bungamatissa oleva normi katu. Eläimiä, roskia ja ihan mitä vaan.

Kokhanan katua. Valo loistaa risukasaankin!

Kokhanalaisia natiiveja nauttimassa maisemista. Peltoa riitti, ja niiden takana vuoria. Oli siistiä päästä kaupungista pois ja nähä oikeesti paljon vihreetä!

Jonotusta uhraukseen. Jengiä riittää ja tässä on vaan ihan tosi pieni osa jonosta.

Tänään sitten oltiin vapaapäivän kunniaks ahkeria ja lähettiin kymmenen aikaan kohti Dakshinkalin temppeliä, missä pojjaat halus nähä kuinka elukoita uhrataan! Matkaa oli 22km ja tällä kertaa taksireissu mallia sinne, siellä opastettu kierros ja takaisin makso 1800 rupiaa eli vajaa 4€ per naamari. Ei siis paha. Ajomatka kuitenkin kesti tunnin verran molempiin suuntiin, koska tiet on tosi huonossa kunnossa samoin kun taksien jousitukset. Temppelilläkin oltiin aika pitkään. Täällä Nepalissa on just alkanu Dashai-juhla joka kestää parisen viikkoa ja sen takia temppelissä oli PALJON ihmisiä. Parkkipaikalta käveltiin jonkun matkaan sellasta kojukujaa ja sitten laskeuduttiin pitkät portaat temppelille. Jonot uhrauspaikalle oli useita satoja metrejä ja ei näyttäny oikeen etenevän. Sovussa jengi silti jonotti. Me päästiin jonojen ohi koska ei uhrattu mitään vaan mentiin vaan turistiparvelle pällistelemään. Uhreina oli useimmilla rahaa, hedelmiä ja muuta random kamaa, mutta monilla oli myös eläviä kanoja ja vuohia joilta sitten vedeltiin päät poikki julkisesti ja veret roiskittiin hindujumalille. Ei ollu hirveen kaunista katottavaa, mutta kokemuksena hyvä. Itelle jotenkin koko temppelikuoppa oli aika ahdistava paikka, ja olo oli vähän epämukava koko ajan, mutta muut kai tykkäs.

Ite pääkallonpaikka. Tuolla ne otti uhrit vastaan ja nirhas eläimet.

Temppelikuopasta jatkettiin ylös ja sit ylös ja sit ylös sellasta metsäportaikkoa pitkin toiselle pienelle temppelille mistä oli ihan sika hienot maisemat. Siellä ei uhrattu mitään, vaan paikalliset vaan kumarteli. Väkeekään ei ollu paljoa koska sinne kävely oli sen verran vaivalloinen. Maisemat oli sen mestan suurin anti.

Ylätemppelin maisemia. Komiata, komiata.

Paluumatkalla aateltiin päästä takasin länsimaiseen kulttuuriin ja mentiin tossa Jawalakhelissä eli ihan tossa hoodeilla olevaan meksikolaiseen ravintolaan nimeltä Lazy Gringo. Siellä sai oikeeta ruokaa missä oli kunnolla lihaa ja juustoa (!) niin teki hyvää. Täällä ruoka on yleensä tosi kevyttä ni teki hyvää saada taas epäterveellistä, raskasta ruokaa. Oli hyvää!

Huomenna on taas vapaapäivä ja jos saan jengiä mukaan niin ollaan aamulla menossa kirkkoon. Kymmeneltä on tossa parin kilsan päästä englanninkielinen seurakunta missä on jumis jota lähetysseuran ihmiset kehu ja olis kiva käydä siellä. Sit onkin kaks päivää harkkaa ja sitte Pokhara kutsuu. Paljon hyvää siis tulossa! Kattellaan kattellaan!

Kuvista sen verran että kuvia on paljon, kaikkea ei vaan saa mahutettua tänne. Yritän laittaa mielenkiintosimmat, mutta valinnat on tosi vaikeita! Varastoa siis riittää. Samoin mulla on paha tapa ottaa paljon avoimia maisemakuvia, mutta oikeesti kadut on kapeita ja karuja, mutta niiden keskeltä löytää sitten helmiä!