Elämä etenee!

Pari ekaa kappaletta on nyt jo pari päivää vanhoja, mutta ehkä se ei teitä haittaa!

Jälleen kerran Kistlandin koulu toimii bloginkirjoituspaikkana. Tällä kertaa täällä on kokeet menossa ja koevalvonnassa on hyvää aikaa kirjotella muistiin. Kokeet kestää kaikilla kolme tuntia ja kysymyksiä on kai yleensä reilu 20, mutta niihin riittää yhen lauseen vastaukset. Luokat on sekotettu eli tässä luokassa missä istun valvomassa on monelta eri luokalta oppilaita tekemässä monen eri aineen kokeita. Meininki on kun Suomessa lukiossa: erilliset konseptit joissa pitää olla koulun leima ja mustekynällä kirjotetaan vastaukset. Lyijykynää ei saa käyttää. Loistava kehitysidea Suomeen: Konseptit pistetään nitojalla kiinni toisiinsa, niin niistä saa sellasen kivan vihkosen. Paljon kätevämpää kun niiden sisäkkäin laittelu! Jos ymmärsin oikein, niin etuajassa saa lähteä, mutta sitten saa huonommat arvostelut. Taululla ainakin on et 1:30h 50 marks, 2:15h 75 marks jne aina kolmeen tuntiin ja 100 marks asti. Heviä on meininki. Vessakäynnit listataan listaan lähtö- ja tuloaikoineen kuin ylppäreissä konsanaan. Täällä on myös koeviikko niinkun Suomen lukiossa: Joka päivä yhen aineen kokeet ja sit loppupäivä vapaata. Eli tällä viikolla sit koulua on aina vaan yheksästä kahteentoista, kun yleensä on yheksästä neljään. Kokeet on siis aika tasan samalla tavalla järkätty kun meilläkin.

Tässä on keskiverto luokkahuone. Kuva otettu selkä kiinni seinässä. Tässä luokassa on myös koulun uusimmat pulpetit. Ovesta näkyy opettajanhuoneeseen.

Juteltiin äsken käytävällä Andrewn kanssa joka on Kistlandia ylläpitävän järjestön joku koordinaattori. Andrew matkustelee aina ympäri Nepalia ja tuli nyt takasin jostain maakunnista. Luvattiin mennä sen kaa kahvittelemaan illalla ja tutustumaan. Andrewn maine oli kiiriny meille Suomeen asti että kannattaa tutustua, joten innolla katotaan. Vaikuttaa oikein mukavalta tyypiltä. Suositteli Himalaja-maisemalentoja, joita lähtee tosta Katmandun lentokentältä. Sellasella näkee kuulemma Everestit ja kaikki eikä oo hirveen kallista, joten sitä vois kokeilla. Noille maalaislentokentille ei varmaan uskalla lentää, mut tollanen olis varmaan aika jees.

Ja nyt alkaa sitten nykypäivän osuus.

Ollaan nyt päätetty et ens viikon keskiviikkona lähetään Pokharaan joka on Nepalin toisiks suurin kaupunki ja turistikeskus. Siellä voi tehä kaikkee: Benjihyppyä, raftingia eli koskenlaskua kumiveneellä, paraglidingii jota ainakin aion testaa ja tietenkin kaikkii trekkejä. Aiotaan olla siellä vajaa viikko vaan hengailemassa ja nauttimassa vuoristomaisemista, ja sit joskus myöhemmin syksyllä mennä uudestaan sinne trekkaamaan eli vaeltaan et päästään kunnol vuoristoon. Pokhara on ollu aikalailla kaikkien suosituslistan kärjessä et odotan innolla mitä siitä seuraa!

Tällänen tuktuk (semmonen kolmipyöränen moottoririksa, mikä lie) tuli vastaan pari päivää sitten. Ei kai tässä muuta kun et aamen.

Tänään käytiin sellasessa Suomi-piirissä mikä oli tällä kertaa lähetysseuran työntekijöiden kotona. Siellä laulettiin suomalaisia virsiä, syötiin suomalaista ruokaa ja puhuttiin tasauksesta sekä tietty rukoiltiin. Oli tosi mukava ilta ja aion mennä kyl uudestaankin! Tavattiin siellä pari lähetysseuran harjottelijaa jotka ilmeisesti asuu tässä ihan vieressä, ja vaiheltiin niiden kanssa numeroita. Ne on kans just tullu maahan ja on joulukuun puoleenväliin asti et niiden kaa toivottavasti keksitään kaikkee kivaa.

Mut eipä tässä, hommat etenee ja Nepal on kyllä ehdottomasti näkemisen arvonen, hieno maa. Tykkään kyllä! Kommentoikaa ja kysykää!

Näihin maisemiin ei kyllästy!