Sulkapalloa ja lomaa!

Morjensta morjensta!

Elämä Nepalissa etenee. Homma alkaa tuntua jo arjelta, että kai tänne on asetuttu nyt. Käytiin pelaamassa sulkapalloa läheisellä kentällä Mikon kanssa. Pelaaminen teki todella hyvää koska täällä ei kävelyn lisäks minkäänlaista liikuntaa oo tullu harrastettua. Ei olla ihan selvillä vielä että kuuluisko siitä kentästä maksaa vai ei. Pojat oli eilen käyny pelaamassa joidenkin paikallisten kanssa (ja hävinny surkeesti) ja nyt mentiin sitten Mikon kaa kahestaan. Päästivät kentälle kyllä mut sit ku lähettiin ni kyseli että ollaanko clubin jäseniä. Sanottiin että ei ja ne oli vaan että aha. Mut ei se hirveesti voi maksaa ja sijaitsee tossa vieressä ni uudestaankin olis kyllä tarkotus mennä pelaamaan joka tapauksessa.

Harkassa paikan rehtori on nyt kuukauden matkalla kotonaan Intiassa ja paikan pastori jonka pitäis keksii meille tekemistä sanoo vaan aamulla et en mä kyl tiiä yhtään mitä te voisitte tehä ja nauraa päälle. Ollaan sit menty alakertaan kyseleen opettajilta ja ollaan valvottu kokeita. Lapset on kovia huijjaamaan. Hirvee supina päällä jos vähänkin antaa siimaa, mut kyllä se jo tosi hyvin lopussa suju. Lunttaamisesta ite ajattelen et jos teet sen tarpeeks hyvin niin siitä vaan ja paikallisilla opettajilla näkyy olevan vähän sama asenne. Koeviikko ja koulu loppu tänään ja nyt alkaa sitte virallisesti Dashai-lomat ja seuraava koulupäivä on 12.10. Sillon olis paikallisessa kansainvälisessä kirkossa ehtoollispäivä (se on vaan kerran kuussa) joten kattoo kumpi vie voiton; harkka vai ehtoollinen. Käytiin siellä siis viime sunnuntaina Mikon ja Hannun ja lähetysseuran harjottelijoiden kanssa, ja oli ihan jännää. Laulettiin paljon ja semi pitkä saarna ja siinä se sit melkein olikin. Mut oli kyl ihan toimiva kokonaisuus vaikkei ihan luterilaista messukaavaa seurannukkaan.

Lomilla lähetään tosiaan Pokharaan. Huomenna meidän iki-oma pikkubussi ja pikkubussikuski (pun intented) tulee hakemaan meidät tosta ihan läheltä kello 6:00 aamulla, eli herätys tulee olemaan aikanen. Onneks täällä muutenkin on meillä kaikilla unirytmi menny silleen et vapaapäivinäki ollaan herätty kaheksan-yheksän aikaan eli herätys ei oo niin paha. Matkaa on noin 200km eli se kestää kuulemma 6-7h et ollaan sit keskipäivän aikaan perillä. Matkaa varten ostettiin keksejä ja sipsejä ja muuta pientä et selvitään koko matka koska kuulemma tien varren ravintolat on sellasia ripulipesiä ulkomaalaisille että onneaan ei kannata koettaa. Pokhara sit taas on turistikaupunki et siellä kaikki on puhdasta ja hyvää. (paitsi kadut, paikallisten kodit, puistot, ojat, joet, ja ylipäätään kaikki on yleistä kaatopaikkaa ja täynnä roskia, mut ravintoloiden keittiöt on Nepalin stantardeilla suunnilleen jees) Ollaan siellä kuus päivää, ja vielä ei tiedetä että missä siellä asutaan. Kuulemma sieltä saa ihan hyvin majotuksen tolleen lennosta. Toivottavasti meitä ei oo huijattu, muuten nukutaan veneen alla. (Pokhara on järven rannalla, siistii nähä taas vettä pitkästä aikaa)

Jännä ajatella että seuraavan kerran Kistlandiin mennään vasta reilun viikon päästä, mut hyvää tekee päästä pois Katmandun ilmansaasteista. Kelinkin Pokharassa pitäis säätiedotusten mukaan olla tosi jees, että pääsee oikeesti nauttimaan lomasta. Seuraava raportti seuraakin sitten sieltä jos vaan wifi löytyy jostain. Täällä meidän himassahan wifi sen lisäks että on äärettömän hidas, (eilen illalla mittasin et 0,2mb/0,2mb teille nörteille tiedoks) katkee se aina välillä operaattorin päästä ja yhteys palaa sitten joskus. Hirveesti ei mitään siis latailla tai videoita netistä katella, mut siihenkin on tottunu.  Kuvia ei nyt tähän tuu, koska en jaksa alkaa tappeleen tän wifin kaa, kuvien lisääminen on hidasta ja vaivalloista ja huomen on aikanen herätys. (9h 20min herätykseen ja pakatakin pitäis)