Harjoittelua harjoittelua

Kirjottelen blogia nyt harkkapaikassa eli Kistlandin koulussa. Kouluun kuuluu kaksi rakennusta, itse koulupuoli ja pienempien lasten puoli jossa on nursery schoolia (eli vähän kun päiväkoti) ja esikoulua ja ensimmäinen luokka. Luokkatasoja on kai yhdeksänteen luokkaan asti ja luokissa on yleensä vajaa kymmenen oppilasta kuitenkin niin että nuorempia on enemmän, ekalla luokalla taitaa olla melkein 20. Vikalla oli 5. Ilmeisesti mä tuun olemaan enemmän näiden vanhempien lasten kanssa, mutta kyllä noita pienempiäkin näkee. Vanhimmat on vähän kun riparilaisia, eli silleen tutuilla vesillä ollaan. Ollaan tänään käyty esittäytymässä luokille ja kertomassa ittestämme ja Suomesta. Osa lapsista ujostelee vielä aika paljon eikä uskalla kysellä ja joidenkin englannintaitokin on aika heikkoa niin että ymmärryksessä on ongelmia. Keskiluokat on ehkä niitä helpoimpia kun ne on vielä silleen lapsekkaasti innoissaan kaikesta, mut osaa jo englantia enemmän. Vanhimmat on liian teinejä et niitä kiinnostais ja nuorimmat ei hirveesti ymmärrä. Jotkut opetteli aivan liekeissä puhumaan suomea ja osa tahto muuttaakkin jo Suomeen. Hyvää propagandaa siis levitetään.

Lapset leikkii koulun pihalla. Piha on tollanen betonitaso, mutta paljon ne tekemistä siinä keksii.

Toinen asia mitä ollaan täällä Hannun kanssa tehty on sellaset hartauspohjat aina kuukaudeks kerrallaan. En oo ihan varma et miten toi homma toimii, mut joka aamu alkaa sillä et lapset laitetaan jonoihin ottaan intistä tuttu ojennus, ja sit huudellaan käsiä ylös ja sivuille ja asentoo ja lepoo. Joo, nuorimmat on jotain neljä vee. Sit lauletaan kansallislaulu ja lyhyt rukous kans siinä samassa ja infotaan jos on jotain infottavaa. Sen jälkeen on hartaus jossa on jotain oppilaita ja niihin piti teemoja miettiä. Sinällään vaikee ku ei oikein oo mitään hajuu et mitä ja keille ne on, mut jotain saatiin kasaan. Nyt Hannu on sijaistamassa jotain opettajaa tollasella luokalla missä mä kävin jo kertoo Suomesta ni sillä ei oo siellä oikein mitään kerrottavaa enää, muahahahahaa.

Koulua täällä on yleensä sunnuntaista perjantaihin, eli ainoastaan lauantai on vapaa. Sillon kun on täälläpäin kirkkopäivä. Ei oo mitään hajua että miks, mutta lauantaina täällä mennään kirkkoon. Sunnuntaina täällä alkaa kokeet, joita on sitten yks päivässä koko ens viikon. Sen takia huominen on lukulomaa, ja mekun saatiin sunnuntaikin vapaaks niin kahen harkkapäivän jälkeen on hyvä pitää kolme vapaapäivää ettei ihan liian rankaks mee. Koulupäivät kestää yheksästä neljään, meidän työaika yheksästä kolmeen, mutta se joustaa lopusta. Eilen lähettiin puol kolmelta menee ja joskus todennäkösesti ollaan neljään asti.

Koulussa saa 50 rupiaa maksavan lounaan joka oli eilen nuudelia ja tänään jotain naan-leipää ilmeisesti kai. Ei olla ihan varmoja, mutta ihan hyvää se oli. Ruoka on siis tosi yksinkertasta, mutta kyllä sillä elää. Mitään vatsavaivoja ei oo tullu, kai tässä vihdoin hyötyy sitten siitä että ei oo jaksanu kotona olla aina ruuanlaitossa kovin hygieninen ni vatsa kestää. Ollaan kokkailtu ite kanaa ja riisiä ja heitetty siihen maissia ja herneitä päälle. Samanlaista opiskelijamättöä siis kun Suomessakin. Ollaan käyty korealaisessa ja kiinalaisessa ravintolassa toistaseks, paikallisiin katukeittiöihin ei olla uskallettu.

Vessoja täällä on kahdenlaisia. On reikä lattiassa mallisia ja sitten kunnon länsimaalaisia pönttövessoja. Ensin hirvitti kun tultiin majapaikkaan ja meille esiteltiin reikä lattiassa –vessaa joka siellä on, mutta onneks yläkerrassa on oikee wc niin pääsee kakallekkin. Täällä koululla on lapsille pari reikää lattiassa tollasessa peltihäkkyrässä, mutta täällä toimiston puolella on kunnon vessakin. Vessapaperiahan täällä ei oikein kai paikalliset käytä, ni vessapaperi on huonoa ja kallista, mutta kyllä sillä kolme kuukautta takalistonsa pyyhkii. (aina päätyy näihin kakkajuttuihin, toisaalta kun Facebookissa niin pyydettiin ni ei oo mun vika)

Oon tosi huonosti ottanu kuvia, mut tässä on bonuksena aito suomalainen sauna keskellä Nepalia. Oli hyvät löylyt.